11.6.1996

Pullatupa Kähkönen Ky:n konkurssipesän kanne Oulun raastuvanoikeudessa

Konkurssipesä esitti Pohjanmaa Oy:öön (Pohjanmaa) kohdistamassaan kanteessa, että Pullatupa Kähkönen Ky (Pullatupa) ja T-kauppiaiden alueellisena keskusliikkeenä toiminut Pohjanmaa olivat sopineet kaksipuolisesta laskutuskaupasta. Sopimuksessa Pullatupa oli yhtäältä sitoutunut laskuttamaan Pohjanmaan jäsenliikkeille ja muille sen hyväksymille yrityksille toimittamistaan tavaroista yksinomaan Pohjanmaata. Pullatuvan ja Pohjanmaan välille oli siten syntynyt kauppasuhde, jossa Pullatupa oli ollut myyjä ja Pohjanmaa ostaja.

Toisaalta Pohjanmaa oli ostanut jauhot ja muut raakaaineet yrityksiltä, jotka olivat toimittaneet tavaran suoraan Pullatuvalle. Pohjanmaa oli myyjänä laskuttanut Pullatupaa.

Kauttakulkulaskutus oli 1.1.1991 alkaen siirretty Helsingin Keskustukku Oy:n hoidettavaksi. Kun Pullatuvan velkasaldo oli vuonna 1992 muodostunut aikaisempaa suuremmaksi, sen ja Pohjanmaan välillä oli 30.7.1992 sovittu laskutuksen siirtämisestä 1.8.1992 lukien takaisin Pohjanmaalle. Samalla oli sovittu, että Pohjanmaa oli oikeutettu kuittaamaan saataviaan Pullatuvan laskutuksesta 25 000 markalla laskutuskausittain. Loput Pullatuvan saatavista tuli maksaa sen tilille kuitenkin sillä varauksella, että maksuhäiriöiden ilmaantuessa Pohjanmaa oli oikeutettu kuittaamaan koko Pullatuvan laskuttaman määrän.

Pullatuvan Pohjanmaan kautta perittävien saatavien laskutus oli ollut 1.8. - 30.11.1992 välisenä aikana 582 959 markkaa, josta Pohjanmaa oli kuitannut saataviaan 227 040,60 markalla.

Pullatuvan omaisuus oli velkojan 18.11.1992 tekemästä hakemuksesta luovutettu 14.12.1992 konkurssiin. Kanteessaan konkurssipesä katsoi, että Pohjanmaan suorittama kuittaus oli merkinnyt maksua, joka oli tapahtunut myöhemmin kuin kolme kuukautta ennen määräpäivää epätavallisin maksuvälinein ja jota ei voitu pitää olosuhteet huomioon ottaen tavanomaisena. Tämän vuoksi konkurssipesä vaati takaisinsaannista konkurssipesään annetun lain 10 ja 13 §:n sekä konkurssisäännön 33 §:n 3 momentin nojalla kuittauksella saadun maksun peräyttämistä.

Pohjanmaan vastaus

Pohjanmaa kiisti kanteen ja esitti, että sen ja Pullatuvan välinen tilisuhde oli kestänyt noin 20 vuotta. Liikesuhteessa toimitukset ja laskutukset olivat tapahtuneet kanteessa kerrotulla tavalla kuitenkin sillä täsmennyksellä, että Pullatuvalle oli toimitettu raakaainetta eri myllyjen lisäksi myös Pohjanmaan omasta varastosta. Koko liikesuhteen kestoajan ja myös silloin, kun laskutus oli tapahtunut Helsingin Keskustukku Oy:n toimesta, luottoriski oli pysynyt Pohjanmaalla.

Pohjanmaa katsoi, että kuittaus tosin oli tapahtunut myöhemmin kuin kolme kuukautta ennen konkurssin alkamista. Tällä seikalla ei kuitenkaan ollut merkitystä, koska kuittausta koskeva sopimus oli tehty ennen tätä määräaikaa. Pohjanmaa kiisti myös sen, että peräytettäväksi vaadittu velan maksu olisi tapahtunut epätavallisin maksuvälinein.

Oulun käräjäoikeuden päätös 2.5.1994

Käräjäoikeus lausui, että kauttalaskutuskaupassa oli oikeudellisesti ollut kysymys valtuutuksesta. Laskutuksen siirtäminen 1.8.1992 takaisin Pohjanmaan hoidettavaksi oli ollut tarkoituksenmukaisuussyistä johtunut tekninen toimenpide, jolla ei ollut oikeudellista merkitystä kuittauksen luvallisuutta arvioitaessa.

Tavarantoimituksista oli sovittu jo velkasuhteen syntyessä. Sopimus kuittauksesta oli tehty aikaisemmin kuin kolme kuukautta ennen määräpäivää. Toimitukset olivat liittyneet Pullatuvan elinkeinotoimintaan. Pohjanmaan ei voitu katsoa kuittausta koskevalla sopimuksella sitoutuneen Pullatuvalle maksuun velallisena konkurssisäännön 33 §:n 3 momentissa tarkoitetulla tavalla. Kuittaus oli siten ollut luvallinen. Näin ollen ennen konkurssia toteutettu kuittaus voitiin peräyttää vain, jos Pohjanmaan menettely oli rinnastettavissa epätavallisin maksuvälinein tapahtuneeseen velan maksuun.

Pullatuvan ja Pohjanmaan välisissä liikesuhteissa oli jo kauan käytetty vastaavanlaisia tavaratoimituksia ja laskutustapaa. Pohjanmaa ei ollut saanut maksua varsinaisesti tavaroina, vaan se oli kuitannut saatavansa asiakaskauppiaiden sille suorittamista tavaroiden kauppahinnoista laskutuskausittain. Laskutusmenettely ja tavaratoimitukset olivat olleet tavanomaista liiketoimintaa Pullatuvan ja Pohjanmaan toimialalla.

Edellä kerrotut seikat huomioon ottaen velan maksun ei voitu katsoa tapahtuneen epätavallisin maksuvälinein. Pesän varoihin nähden ei kulloinkin kuitattuja määriä voitu myöskään pitää huomattavina. Kuittauksen peräytymisen kannalta ei ollut merkitystä sillä, että kuittaukset olivat tapahtuneet myöhemmin kuin kolme kuukautta ennen määräpäivää. Mikäli kuittausta ei olisi tapahtunut kerrotulla tavalla, olisi Pohjanmaalla ollut oikeus kuitata saatavansa konkurssissa.

Pohjanmaalla oli sopimuksen mukaan ollut mahdollisuus kuitata laskutuskausittain enemmänkin kuin 25 000 markkaa, mikäli maksuhäiriöitä olisi ilmennyt. Konkurssin alkaminen oli merkinnyt maksuhäiriötä. Pohjanmaalla oli siten ollut sopimuksen mukaan oikeus kuitata saatavansa tapahtuneella tavalla.

Näillä perusteilla käräjäoikeus hylkäsi kanteen.

Asian on ratkaissut käräjätuomari Korhonen.

Rovaniemen hovioikeuden tuomio 27.12.1994

Konkurssipesä valitti hovioikeuteen ja toisti kanteensa.

Hovioikeus lausui, että Pohjanmaalla oli 30.7.1992 ollut Pullatuvalta saatavaa 278 419,10 markkaa, mistä summasta Pullatupa oli suorittanut rahana 51 378,50 markkaa. Jäljelle oli jäänyt 227 040,60 markan saatava.

Pullatupa oli toimittanut tavaroitaan Pohjanmaan jäsenliikkeille ja muille hyväksytyille yrityksille siten, että nuo liikkeet olivat suorittaneet tavaroista maksamansa kauppahinnan Pohjanmaalle, joka oli edelleen toimittanut rahat Pullatuvalle. Näillä Pohjanmaan hallussaan pitämillä varoilla oli kuitattu Pohjanmaan 227 040,60 markan saatava Pullatuvalta.

Kuvattu menettely vastasi tosiasiallisesti sellaista tilannetta, että Pullatupa olisi suorittanut Pohjanmaan saatavan tavaroillaan.

Pullatupa oli suorittanut 227 040,60 markkaa Pohjanmaalle käyttäen maksuvälineenä omia tavaroitaan eli siis epätavallista maksuvälinettä. Maksu oli tapahtunut myöhemmin kuin kolme kuukautta ennen takaisinsaannista konkurssipesään annetun lain 2 §:n tarkoittamaa määräpäivää. Suoritusta takaisinsaannin kannalta arvioitaessa oli ratkaisevaa maksun suoritusajankohta.

Pohjanmaa ja Pullatupa eivät olleet saatavan syntyessä sopineet sen suorittamisesta edellä kuvatulla tavalla. Muutenkaan maksua ei voitu pitää tavanomaisena.

Näillä perusteilla hovioikeus kumosi käräjäoikeuden päätöksen ja peräytti maksun takaisinsaannista konkurssipesään annetun lain 10 §:n nojalla.

Perustelut

Kuten hovioikeus on todennut, Pohjanmaalla oli 30.7.1992 Pullatuvalta laskusaamisia 278 419,10 markkaa. Tässä tilanteessa Pohjanmaa vaati kommandiittiyhtiöltä suoritusta koko saamisestaan. Kommandiittiyhtiön puolelta ilmoitettiin kuitenkin, ettei se yhdellä kerralla kyennyt suorittamaan osakeyhtiön saamisia. Sen johdosta sovittiin tietystä maksuohjelmasta. Sen toteuttamiseksi käytännössä osapuolet sopivat kommandiittiyhtiön myyntilaskutuksen siirtämisestä kulkemaan uudelleen Pohjanmaan kautta. Samalla Pohjanmaa lopetti raaka-ainetoimitukset kommandiittiyhtiölle kokonaisuudessaan ainakin siksi, kunnes velat oli maksettu. Osapuolet eivät siten 30.7.1992 sopineet sen niiden välillä vanhastaan noudatetun laskutuskäytännön jatkamisesta, jonka mukaan kommandiittiyhtiön sekä osto- että myyntilaskutus kulki Pohjanmaan kautta, vaan sopimuksen olennaisena sisältönä oli perustaa Pohjanmaalle kuittausvakuus eli mahdollisuus käyttää kommandiittiyhtiön tavarantoimituksista syntyviä myyntisaamisia kommandiittiyhtiön Pohjanmaalle olleiden vanhojen velkojen suorittamiseen. Tätä menettelyä noudatettiin ajankohtana, jolloin kommandiittiyhtiö oli jo ollut kykenemätön maksamaan laskujaan sitä mukaa kuin ne olivat erääntyneet maksettaviksi. Näillä ja lisäksi hovioikeuden lausumilla perusteilla Korkein oikeus katsoo, ettei ole syytä muuttaa hovioikeuden tuomion lopputulosta.

Tuomiolauselma

Hovioikeuden tuomion lopputulosta ei muuteta.